On se vain. Kun sai tiedostot tallennettua turvaan ja sai levollisella mielellä alkaa odottaa tietokoneen lopullista kuolemaa ja sen vuoksi alkoi sietää koneen kuolemanmerkkejä, tuli tietysti ajankohtaiseksi sitten pudottaa valmiiksi henkitoreinen läppäri lattialle. Se oli eka läppärinpudottamus elämässäni. Tähän saakka olen pudotellut vain kännyköitä, pakastemustikoita, kahvisuodatinpusseja kahvinkeiton jälkeen ja ennen, kattiloita ja muita vaarattomia esineitä, niinkuin kevyitä käsipainoja ja kukkaruukkuja kera kukkien. Kumma kyllä en ole pudottanut esimerkiksi arvokkaimpia astioita, maljakoita ja seinäpeilejä. Enkä käsipainoja varpailleni, joka on suorastaan ihme. Sen sijaan ole rikkonut kaksi Nalle Puh -juomalasia (kummassakin oli Tiikeri-kuva) ottamalla keittiön kraanasta vettä. Kaksi kertaa olen tehnyt saman motorisesti häiriintyneen liikkeen:
Kauheaa. Luulin, että tuo liike on vaikea kuvata sanoin. Mutta ei se näytä kuvinkaan olevan helposti kuvattavissa. Ehkä se on niin yliluonnollinen kaikessa ääliömäisyydessään?
No. Kerron vain, että nyt saa tietokoneen kanssa totutella uusiin ääniin. Läppäreitä ei ole tarkoitettu putoamaan. Taidan nähdä painajaisia ensi yönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti