lauantai 23. heinäkuuta 2016

Taas ohi suunnitelmien: pellavainen rokokooasu


Tämä hame kiilasi heti omepelemieni nukenhameiden lempparikseni! Pahoittelen, mutta edellisessä virkkeessä on ehkä häikkää.

Hyvää kesää vain! Ja terveisiä eksoottisesta Satakunnasta! Täällä metsät tursuaa vadelmia. TURSUAA! Auvoisaa hakea niitä talonkulmalta aamupalaksi ja iltapalaksi ja välipalaksi ja herkkupalaksi ja mansikkakakun päälle (mustikoiden kanssa, niitäkin on metsässä)(mansikkakermakakku, jonka lisukkeena on mustikoita ja vadelmia ei ole kovin pahaa) ja muuten vain.

Muita satakuntalaisia avuja: Heinäsirkkojen siritys ja ampiaisten ja möttiäisten ja muiden ötököiden pörinä. Lehtien kahina (puissa, vielä ei ole syksy). Puutarhatuolissa lötköttäminen sanitorium-hengessä viltti jalkojen päällä, tyyny niskan alla, Sota ja rauha käden ulottuvilla. Kesäkukkien poimiminen. Hengissä oleva kissa. Kuolleen kissan ikioma ruusupuska. Ajatus muurinpohjaletuista ja toinen ajatus iltaretkestä Kalloon merta tuijottamaan. Kanat! Siskolla on kanoja! Viktoria, Elisabet, Vanilja, Anni ja mitä heitä oli. Ja kukko! Uskokaa tai älkää, mutta Satakunta on hieno paikka!

Nuken uusimman rokokooasun ompelin kuitenkin Käpylässä. Pellavat sain siihen serkultani. Tai siis. Sain serkultani pellavakangasta joskus talvella, ja yhtäkkiä tässä joku päivä kesken päivätorkkujen muistin kankaan ja ymmärsin, että elämäni ei ole elämän arvoista jos en heti ompele siitä pellavasta nukelleni 1700-luvun asua.

Mallin nappasin uudesta Janet Arnoldin kirjastani. Valitsin yhden englantilaistyylisistä asuista (robe à l'anglaise) ja siirsin kaavat nukenkokoon niin hyvin kuin onnettomalla matikkapäälläni oli mahdollista. Silmämääräisesti ja vähän taskulaskinta käyttäen laskeskelin ja kieltämättä häkellyin, kun onnistuin aika hyvin. (Jälleen kerran todiste siitä, että jos koulussa olisi matikantunnilla laskettu derivaattoja silkeistä ja pitseistä, olisin ehkä oppinut jotakin.)



Vanhat alusvaatteet (kureliivi tosin ei ole järin vanha) saivat kelvata (toki minun pitää joskus ommella lisää rokokooalusvaatteita, että voin pukea useammalle nukelle samaan aikaan sen aikakauden asuja). Pellavainen alushame tuli valmiiksi varsin äkkiä, kuten alushameet yleensäkin (ellen saa päähäni pyöritellä niihin satiiniruusuja ja kirjoa kukkasia).


Kaavat (kuvassa yllä) tosiaankin onnistuivat kertaheitolla ihmeen hyvin. Tietenkään pömppömahaisen nuken  vaatteen malli ei voi olla justiinsa prikulleen kuten naismallisen ihmisen. Mutta kopioin leikkaukset ja idean parhaani mukaan. Tämä oli eka kerta, kun ompelin aikakausipukua nukelle niin, että minulla oli käsillä ihan oikeat kaavat, ja oli kovasti hämmentävää huomata, miten kaikki leikkauslinjat ja laskosten suunnat olivat todella tarkoituksenmukaisia. Enpä minä niitä nyt kyseenalaistanutkaan, mutta vähän ihmeissäni katselin mallipiirroksia ja mietin, että jaa, mitäs tästä tulee. No. Hyvää tuli!


Päälihameen osat (paitsi hihoja). Ompelin koko hoidon käsin, paitsi vuorin palaset liitin toisiinsa koneella ja jotkut siksakit vedin koneella myös. Mutta muuten käsin. Alan olla ihan lopullisesti lääpälläni käsipistojen jälkeen.

Tässä kohtaa aloin häkeltyä. Ekaa kertaa ikinä tuli kertaheitolla helma, jonka... no... helmassa oli oikea kaari, jota ei tarvinnut saksia sopivaiseksi. Ja vyötärön laskokset laskeutuvat just eikä melkein. Ei mitään tylsiä ristivetoja edessä ja sivussa. (Ompelin laskokset kiinni siten, että yksi rivi pistoja jäi saumanvaran puolelle ja toinen rivi pistoja jäi ryhdistämään helmaa vyötärösauman alapuolelle.)

Ompelin helman vuoriin kiinni, koska mallissakin on tehty niin. Se on ommeltu silleen niin... Vuorin päärmätty alareuna on yhdistetty helman saumanvaran taitteeseen. Aarhg anteeksi en osaa selittää sanallisesti.

(Tässä on kyllä jo yläosan päälikangaskin, kuten näkyy.) Saumanvarat jätin näkyviin kuten mallissa.

Päälikangas on tikattu vyötäröltä helman päälle. Aijee, kauheeta kun siitä tuli hienon näköinen.

Tämmöinen lopputulos. Takaa. Olen hyvin iloinen. Vaikka tuo yksi laskos tuossa on mennyt kieroon ja helman takakeskilaskos on millin sivussa selän keskisaumasta.

Ja sitten muutama kuva valmiista mekosta. Joka on kiinnitetty edestä neuloilla ja piiloon jääneillä nyöreillä.







Ja sitten toinen poseerauskierros satakuntalaisittain! Asu sopii varsin hyvin siskoni Belle-nukelle myös. (Belle taitaa päästä lähipäivinä merenrantaretkelle Kalloon...) (Ja voitte olla varmoja, että lähetän asiasta todistusaineistoa sitten!)














2 kommenttia:

  1. Moikka! Miten ihmeessä, pellavasta?? Sehãn purkautuu niin, ettei siitä pysty ompelemaan ihmisenkään koossa yhtään mitään, kuinka kummassa sait tuollaisen tãydellisen aikaan? Onnittelut, olet ihme! Satakuntaa kehutaan liian vähän, kiitos mainonnasta:) olenkin tulossa toteamaan kaiken kirjoittamasi todeksi ensi kuussa ja toivottavasti tapaan kuulut kanat! Terkut sinne, hyvää Kalloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia vaan toivotuksista! Kallo oli hyvä! Toivottavasti itsekin ehkä pääset sinne, kun olet käymässä nurkilla.

      Joo. Pellava purkautuu. Hihojen saumanvarat jotenkin katosivat kummasti... Osan jutuista tikkasin riistymisen vuoksi etukäteen, mutten tyhmyyksissäni (laiskuuksissani) kaikkea. Siksipä ei jäänyt riittävästi saumanvarakangasta nättien hiha-aukkojen vuorittamiseen. Mutta vältin sentään katastrofin ja sain aikaan tukevat hiha-aukot. Hametta uskaltaa siis jopa pukea ja riisua :D

      Poista