Ystävä pyysi minua tekemään kirjalistan. Se oli kiva pyyntö, koska tykkään listoista ja erityisesti kirjalistoista.
Olen
listannut kirjat löyhästi teemoittain. Lajittelu perustuu
epämääräisiin mielikuviin. (Se siitä
kirjallisuustieteellisyydestä.) Kuvaukset ovat aivan subjektiivisia
ja perustuvat joissakin tapauksissa monen vuoden takaisiin
lukukokemuksiini. Ylisanoja on ylenpalttisesti, koska listan kirjat
ovat kaikki lempikirjojani. Varmaankin lisään listaan kirjoja silloin tällöin ja kasvatan sivun mittaa sellaiseksi, että sen läpirullaamista varten kannattaa varustautua kunnon voileivillä ja termarillisella kaakaota.
Lista päivitetty: 9. 11. 2013
Lista päivitetty: 9. 11. 2013
Lasten- ja nuortenkirjoja
Näitä
voisi listata loputtomiin, mutta tiivistän ne nyt muutamaan
pomminvarmaan ilahduttajaan. Jätän uusia suomalaisia ja ulkomaisia
suosikkejani väliin, koska niitä on niin paljon, ja sitten
klassikoita, kuten Montgomeryn ja Alcottin kirjat, jottei listasta
tule liian tyttökirjapainotteinen.
A.
A. Milne: Nalle Puh. Alkuperäinen Nalle Puh on loistava
kaikkine ärsyttävine hahmoineen. Voihan että, miten aidon
inhimillisiä Puolen hehtaarin metsän asukkaat ovat! Ja kuvitus on
kovin kaunis.
Kenneth
Grahame: Kaislikossa suhisee.
Myönnetään, etten ole tätä lukenut sitten lapsuuden (on
tarkoitus hakea tämä kirjastosta mahd. pian!), mutta isosiskoni
luki sen juuri ja ilmaisi, että minun on välttämätön lukea se
myös, ja se on riittävä suositus. Kuten myös se, että kirja on
Klassikko ja siihen viitataan monessa englantilaisessa myöhemmässä
romaanissa. (Myöhempi lisäys: Luin kirjan uudelleen. Rakastan sitä! Se on mahtava!)
F. H.
Burnett: Salainen puutarha.
Suosittelen uutta Inga Mooren kuvittamaa ja Emilia Nummisen suomentamaa versiota. Vanha kuvaton käännös on ihastuttava sekin
koukerokielineen, mutta tämä uusi versio tuo kuviensa vuoksi
tarinaan eri tavalla lapsen ihmeellisen maailman.
Laura
Ingalls Wilder: Pieni talo preerialla -sarja.
Sarja toimii aikuisellekin ensikertaa lukevalle (tunnettu tosiasiahan
on, että jos altistaa jollekin tyttökirjaklassikolle itsensä jo
tyttönä, on sen jälkeen immuuni huomaamaan kirjan puutteita
aikuisena). Kirjoitustyyli on melko pelkistetyn ajaton ja sisältö
kiinnostavaa uudisraivaajahistoriaa. Minua ihastuttaa lukukerrasta
toiseen, miten Lauran isä rakentaa taloja ja tekee saranoita, miten
selvitään talvipakkasista ja ommellaan vaatteita ja tehdään
kunnon ruokaa. Kirjat ovat levollisen mieltärauhoittavia ja sopivat
pimeisiin pakkasiltoihin kuin teekasari hellalle.
Roald
Dahl:
Kekseliäs kettu
Kekseliäs kettu
Jaakko
ja jättiläispersikka
Iskä ja
Danny maailmanmestari
Matilda
Roald
Dahlin lastenkirjoissa on mahtavaa anarkiaa. Kekseliäs
kettu on lyhyt
kuvakirjamainen kertomus, Roald Dahlin kirjoista suosikkini. Jaakko
ja jättiläispersikka on
sekin lyhyt. Minua ilahduttaa siinä kirjan alkuasetelma, joka on
varmaankin ollut aikanaan melko järeä veto. Dahl taitaa olla
ensimmäisiä lastenkirjailijoita, jonka kirjoissa lapset ovat
kunkkuja ja aikuiset saavat huutia.
Iskä ja Danny maailmanmestari
on vähän pidempi lastenkirja ja Dahlin teoksista toinen
suosikkini. Kirjassa salametsästetään fasaaneja rusinoiden avulla.
Matilda
kai lienee Dahlin teoksista kuuluisin. Teos kertoo kauhistuttavista
aikuisista ja tytöstä, jolla on ihmeellisiä kykyjä.
Tove
Jansson:
Taikatalvi
Muumilaakson
marraskuu
Muumipappa
ja meri
Astrid
Lindgren: Veljeni Leijonanmieli
Mauri
Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi.
Kunnaksen kirjoista lähes kaikki ovat suosikkejani. Tämä ehkä on
kuitenkin suosikein. Aivan mahtava perehdytys suomalaiseen
romantiikan aikakauteen!
Sinikka
ja Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu.
Meikäläinen versio Peppi Pitkätossusta, ehkäpä.
Erlend
Loe: Kurt-kirjat. Minulle tulee
vääjäämättä näistä mieleen Roald Dahl. Anarkiaa löytyy.
Aino
Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Patun Suomi
Fantasia ja scifi
En ole kummankaan lajin ystävä, joten lista on lyhyt. En ole päässyt fantasiassa koskaan Tolkienia ja Lewisiä pidemmälle. Ainoa poikkeus heistä on Richard Adams, jonka teos Ruohometsän kansa on suunnilleen pelottavin lukemani kirja. Olkoonkin, että se tapahtuu ylevästi puhuvien kanien pesäverkostossa. Scifissä olen yhden verbaalisen kirjailijan ystävä.
J. R. R. Tolkien:
Hobitti
Taru
sormusten herrasta
C.
S. Lewis: Narnia-sarja
Richard Adams: Ruohometsän kansa
Richard Adams: Ruohometsän kansa
Douglas
Adams: Linnunrata-trilogia. (Maailman
ainoa viisiosainen trilogia.)
Jännitys ja dekkarit
Jätän
tästä Agahta Christien pois, koska en ole lukenut hänen teoksiaan
yli kymmeneen vuoteen. Muistan kyllä pitäneeni niistä ja
tarkoituksenani olisi tutustua uudestaan etenkin neiti Marpleen.
Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes -kirjat
Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes -kirjat
Douglas
Adams:
Dirk
Gentlyn holistinen etsivätoimisto
Sielun
pitkä pimeä teehetki
Adamsin dekkarit ovat yhtä verbaalisia kuin
Linnunrata-trilogia ja lähes yhtä scifejä. Kummankin kirjan
keskushahmo on Dirk Gently ja kummankin kirjan ns. rikos on melko
hämmentävä ja ratkaisu vielä hämmentävämpi. Huomionarvoisia
seikkoja mm. rappukäytävään jumittunut sohva, ihmisten puolesta
uskova sähkömunkki ja norjalainen jumala Tor. Suosittelen
lämpimästi.
Pete
Hoeg:
Lumen taju
Norsunhoitajien lapset.
Lumen taju on vähän perinteisempää jännitystä. Siis verrattuna Adamsin kirjoihin. Klassikoksi noussut (kuka senkin lopulta määrittää...) jännityskertomus murhasta, lumesta ja jäästä. Norsunhoitajien lapset on uusi suosikkini. Se on veijaritarina, seikkailu, jännäri, filosofinen, hauska, kevyt, verbaalinen, syvällinen ja kertakaikkiaan niin hyvä, että aloin lukea sitä heti loppuun päästyäni alusta uudelleen.
Lumen taju
Norsunhoitajien lapset.
Lumen taju on vähän perinteisempää jännitystä. Siis verrattuna Adamsin kirjoihin. Klassikoksi noussut (kuka senkin lopulta määrittää...) jännityskertomus murhasta, lumesta ja jäästä. Norsunhoitajien lapset on uusi suosikkini. Se on veijaritarina, seikkailu, jännäri, filosofinen, hauska, kevyt, verbaalinen, syvällinen ja kertakaikkiaan niin hyvä, että aloin lukea sitä heti loppuun päästyäni alusta uudelleen.
Alexander
McCall Smith: Mma Ramotswe tutkii -sarja.
Ilahduttavan leppoisaa ja viisasta rikostutkintaa Botswanan
Gaboronessa.
Frayn:
Päistikkaa. Lajittelen
kirjan tähän, vaikka ehkä se voisi olla muuallakin. Hieno ja
älykäs kertomus taidekaupasta ja taideväärennöksistä. Teoksessa
uppoudutaan taiteen maailmaan vallan kiehtovasti, jännitys tiivistyy
loppua kohden piinaavaksi ja kaiken kruunaa kuivakka huumori.
Umberto Eco: Ruusun nimi. Kultti-dekkariksi noussut tämäkin. Keskiaikaisessa luostarissa on aikamoinen ilmapiirijännite.
Umberto Eco: Ruusun nimi. Kultti-dekkariksi noussut tämäkin. Keskiaikaisessa luostarissa on aikamoinen ilmapiirijännite.
Huumori (ei poissulje vakavuutta)
Huumoriksi luokittelen oman mielikuvani mukaan ne
kirjat, joiden lukeminen on pääasiassa hauskaa ja keskimäärin
melko helppoa.
Kivi:
Seitsemän veljestä.
Ratkiriemukkaampaa dialogia ei maailma päällään kanna!
P.
G. Wodehouse:
The
code of the Woosters (suom. Hiiop, Jeeves!)
Leave
it to Psmith (suom. Antaa Psmithin hoitaa)
Crime
Wave at Blandings
A
Pelican at Blandings (suom. Outo lintu linnassa)
Jeeves-kirjoista
mielestäni paras on Hiiop,
Jeeves. Teosta voisi
tituleerata hulppeaksi. Blandings-sarjan kirjojen viehätys on lordi
Emsworthissa, joka kaipaa vain ja ainoastaan kukkien haistelemista,
puutarhurin kanssa tappelemista ja Keisarinna-sian hoitamista.
Tarinoiden jännitys rakentuu jossakin määrin vain sille, että
lordi Emsworthin iltapäivärauhaa häiritään. Taidan pitää
Blandings-kirjoista vielä enemmän kuin Jeeves-tarinoista, ja paras
lukemani Blandigs-juttu on lyhytkertomus Crime
Wave at Blandigs. Sitä
ei ole käännetty, enkä tiedä, miten sitä saa kirjastoista. Minä
sain sen veljeltäni. Koska Wodehousen teksti on mahtavaa
sanailoittelua, uskoisin englanninkielentaitoisen saavan erityistä
iloa alkukielestä.
Erlend
Loe:
Supernaiivi
Tosiasioita
Suomesta
Tuomas
Kyrö: Mielensäpahoittaja
Romantiikkaa
Romantiikka kukkii tietysti lähes kaikessa kirjallisuudessa. Tässä sellaisia kirjoja, jossa asia on keskiössä.Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Charlotte
Brontë: Kotiopettajattaren romaani.
Tästä ei teos romanttisemmaksi muutu.
L. M.
Montgomery: Sininen linna.
Kevyttä kirjallisuutta, mutta nokkelaa kieltä, kaunista
luontokuvausta ja ärsyttäviä sukulaisia.
Thomas
Mann: Kuninkaallinen korkeus.
Ei ihan perinteistä romantiikkaa. Hieno kirja.
Hilja
Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili.
Aidosti kevyttä romantiikka 1920-luvun tyyliin.
Anna
Gavalda: Kimpassa. Aidosti
kevyttä romantiikka 2000-luvun tyyliin. Kirjan viehätys on vanhassa
isossa huoneistossa, päähenkilöiden luonteissa ja kiinalaisessa
tussipiirustamisessa.
Oudot kirjat (erittäin väljä määritelmä)
Laurence Sterne: Tristram Shandy. Omituisen kirjan arkkityyppi. Kaikki tietävät, että kyseessä on Tristram Shandyn elämäkerta, jossa ei meinata mitenkään päästä siihen saakka, että Tristram Shandy syntyy.
Virginia Woolf: Aallot. Suosittelen ottamaan selvää! Aistittavaa riittää.
James Joyce: Odysseus. (Myönnettäköön, etten ole lukenut tätä vielä loppuun.)
Volter
Kilpi: Alastalon salissa. Yleisesti tunnettu hankala teos. Oikeasti teos kyllä ei ole hankala vaan kiinnostavia persoonia ja hienoa kieltä täynnä. Eikä se Härkäniemen piipunvalintakohtaus ole mitenkään omituinen juttu.
Yann
Martell: Piin elämä. Orpo
intialaispoika keskellä valtamerta pelastusveneessä
bengalintiikerin kanssa. Minulle tuli tunne tätä kirjaa lukiessani,
että kun tämä tarina on kerrottu, on nyt sitten kerrottu jo kaikki
tarinat. Ennen kuin käy katsomassa leffan, pitää lukea tämä.
Milorad
Pavic: Kasaarisanakirja.
Suosittelen ottamaa selvää! Luvassa lievähköä pään sekoamista.
Viktor Pelevin:
Hyönteiselämää
Kauhukypärä
Hyönteiselämässä on yllättäviä metamorfooseja. Novellikokoelma, jonka jokainen novelli sivuaa toistaan ja jonka takia en ole varma, onko kyseessä novellikokoelma. Kauhukypärä on romaani, joka rakentuu netissä tapahtuvaan keskusteluun. Kirjan ymmärtämistä saattaisi auttaa Theseuksen ja Minotauruksen tarun lukeminen. En kuitenkaan ole varma, auttaisiko se oikeasti asiaa. Ehkä, ehkä ei. Mutta olisi kiva kuulla joltakulta, mitä kirjan viimeisillä sivuilla tapahtuu. Minä ja kolme muuta tuntemaani kirjan lukenutta emme ole hahmottaneet asiaa lainkaan.
Viktor Pelevin:
Hyönteiselämää
Kauhukypärä
Hyönteiselämässä on yllättäviä metamorfooseja. Novellikokoelma, jonka jokainen novelli sivuaa toistaan ja jonka takia en ole varma, onko kyseessä novellikokoelma. Kauhukypärä on romaani, joka rakentuu netissä tapahtuvaan keskusteluun. Kirjan ymmärtämistä saattaisi auttaa Theseuksen ja Minotauruksen tarun lukeminen. En kuitenkaan ole varma, auttaisiko se oikeasti asiaa. Ehkä, ehkä ei. Mutta olisi kiva kuulla joltakulta, mitä kirjan viimeisillä sivuilla tapahtuu. Minä ja kolme muuta tuntemaani kirjan lukenutta emme ole hahmottaneet asiaa lainkaan.
Kaikensortin vakavamieliset (ei poissulje huumoria)
Jätän
pois järkäleteokset. Pitäydytään nyt vain yhden niteen teoksissa
ja alle 600 sivussa. Lista on aika rajoittunut englanninkieliseen
maailmaan. Yhteistä kaikille teoksille on syvällinen ihmismielen
kaivelu. Pohdittavaa ja pureskeltavaa ja oivalluksia piisaa, monesti
silti myös hyväntuulisuutta.
Guy de Maupassant: Novelleja. Ystävä muistutti, että Maupassant pitää lisätä listaan. Hän antoi luvan käyttää kuvaustansa: ''Tarinat ovat rasittavan todenmukaisia, rehellisiä ja oman itsen heikkoudet paljastavia, viljelevät ilkeää ja sarkastista huumoria eivätkä juuri luo toivoa. En tiedä miksi niistä niin pidän. Ne vain ovat hirtehisyydessään niin herkullisia ja meheviä. Olen varmaan sairas kun tykkään sellaisesta.''
Guy de Maupassant: Novelleja. Ystävä muistutti, että Maupassant pitää lisätä listaan. Hän antoi luvan käyttää kuvaustansa: ''Tarinat ovat rasittavan todenmukaisia, rehellisiä ja oman itsen heikkoudet paljastavia, viljelevät ilkeää ja sarkastista huumoria eivätkä juuri luo toivoa. En tiedä miksi niistä niin pidän. Ne vain ovat hirtehisyydessään niin herkullisia ja meheviä. Olen varmaan sairas kun tykkään sellaisesta.''
Virginia
Woolf: Mrs Dalloway. Kirja voi
näköjään olla samanaikaisesti surumielinen, valoisa, toiveikas,
ahdistava, kepeä ja vakava. Kielenkäyttö ja rakenne antavat
aivoille miellyttävästi puuhaa, mutta teos ei ole mitään hankalaa
luettavaa. Sisältöä tässä yhden päivän kertomuksessa riittää.
Graham
Greene: Jutun loppu. Hieno.
Pessimistissävytteinen eikä mitenkään kevyt, höystetty
kuivakalla huumorilla. Erittäin hieno. Tapahtuu toisen maailmansodan
jälkeisessä Lontoossa. Kertoo päättyneestä rakkaustarinasta ja
mustasukkaisuudesta.
Kazuo
Ishiguro: Pitkän päivän ilta.
Alakuloisehko kertomus ajasta, joka on mennyt. Hiljainen kirja.
Englantilainen hovimestari muistelee. Suosittelen erittäin
lämpimästi.
Ernest
Hemingway: Vanhus ja meri.
Lyhyt ja ahdistava ja viiltävän kaunis kalajuttu. Ihan mielettömän
järkyttävä jännite. Kirjassa on 135 sivua, ja sivulta 30 lähtien
minun sykkeeni nousi tasaisesti, maksimisyke tuli vastaan sivulla 110
ja lopussa melkein olin sitten sairaalatavaraa. Pakko lukea yhdeltä
istumalta.
John
Steinbeck:
Hyvien ihmisten juhla
Torstai on toivoa täynnä
Torstai on toivoa täynnä
Tyytymättömyyden
talvi
Hyvien ihmisten juhla sekä sen jatko-osa Torstai
on toivoa täynnä ovat lämminhenkinen ja hyväntuulinen kertomus
toisistaan välittävistä vähäosaisista ihmisistä
kalifornialaisen kaupungin laitamilla. Henkilögalleriassa löytyy
väkeä sekatavarakauppiaasta ja tiedemiehestä ilotyttöihin.
Tyytymättömyyden talvi on aivan erilainen ja jättänyt
aivoihini pysyvän jäljen. Syväluotaava ja puhutteleva teos ja aika
riipaiseva. Kertoo miehestä, joka on menettänyt omaisuutensa ja
jonka perhe ei ole tilanteen kanssa sinut.
J. D.
Salinger:
Sieppari
ruispellossa
Franny
ja Zooey
Yhdeksän
kertomusta
Hapworth
16, 1924
Rakastan
Salingeria! Hänen henkilönsä ovat
loistavan omaperäisiä, dialogi mainiota ja aitoa. Salingerin teokset ovat pettävän hauskoja (ironiaa pisaa), koska kuitenkin ne kuvaavat kipeän totuudellisesti ihmisen sisuksia (tunnepuolta, ei anatomiaa). Sieppari (suosittelen Arto Schroderuksen
käännöstä) ei esittelyä tarvitse. Tarina kapinallisesta
koulupojasta. Kirjaa luetetaan peruskoulussa, mutten kyllä tiedä
ketään, joka olisi pitänyt siitä teini-iässä. Itse tutustuin
kirjaan aikuisena ja olin aivan myyty. Franny ja Zooey on
pieni kaksiosainen teos, joka hykerryttää dialogillaan ja
elitistisellä älykkösnobbailullaan, joka ei ole elitistä älykkösnobbailua vaan jotakin paljon viisaampaa, mutta jota en kykene tiiviisti tässä kuvailemaan (tuskin silti osaisin laajastikaan). Kirjan päähenkilöt,
sisarukset Franny ja Zooey Glass, joutuvat kantamaan liian korkean
älykkyysosamäärän taakkaa. Franny on hurahtanut mystiseen
hengellisyyteen ja Zooey on laitettu puhumaan siskolle järkeä. Pääasia
on kuitenkin perheensisäiset suhteet. Yhdeksän kertomusta on
novellikokoelma. Hienoja vähäeleisiä kertomuksia toisen
maailmansodan ajoilta ja sen jälkeen. Monessa novellissa sivutaan Glassin perheen vaiheita. Näistä en voi sanoa muuta
kuin että Suosittelen Lämpimästi. Hapworth 16, 1924
on novelli. Siinä 7-vuotias ylilahjakas Seymour Glass kirjoittaa kirjettä kotiin
kesäleiriltä. Aivan mahtava. Ei käännetty suomeksi,
valitettavasti.
Saul
Bellow:
Ravelstein
Hertzog
Sadekuningas
Voi
nenä. Mitä näistä sanoisi. Älykästä ja nokkelaa ja hauskaa
tekstiä ja vaikeita asioita. Ravelsteinin
päähenkilö on originelli professori, joka tekee
kuolemaa (sairastaa AIDS:ia) ja kertoo tarinaansa. Teos on Bellow'n
viimeinen. Herzog
kertoo keski-ikäisestä miehestä, jolla on takana kaksi avioeroa
ja joka kirjoittelee vähän kaikille kirjeitä, joita ei lähetä.
Sadekuningas on tarina
keski-ikäisestä miehestä, joka matkustaa kriisissään Afrikkaan
ja löytää siellä tiensä syrjäisen heimon luo, tutustuu
viisaaseen kuninkaaseen ja tulee valituksi sadekuninkaaksi. Näitäkin
suosittelen koko sydämestäni.
Herman
Hesse: Lasihelmipeli
Saksalaista tuhtia tavaraa. Teokseen on tiivistetty koko länsimaisen kulttuurin
historia. Näin sanovat viisaat. Joku viisas sanoi, että jos
eläissään lukee vain yhden kirjan, sen pitää olla Lasihelmipeli.
Fantasiamainen kertomus suljetusta yhteiskunnasta, jonka ainoa
tehtävä on ylläpitää viisautta ja sivistystä ja siten tuoda
valoa maailmaan.
Heinrich
Böll:
Ei sanonut sanaakaan
Tohtori Muerken kootut tauot
Ei sanonut sanaakaan on ehkä kaunein lukemani rakkaustarina. Tapahtuu toisen maailmansodan jälkeisessä raunioituneessa Saksassa. Tohtori Muerken kootut tauot on novellikokoelma, jota ei voi muuta kuin suositella ja paljon.
Ei sanonut sanaakaan
Tohtori Muerken kootut tauot
Ei sanonut sanaakaan on ehkä kaunein lukemani rakkaustarina. Tapahtuu toisen maailmansodan jälkeisessä raunioituneessa Saksassa. Tohtori Muerken kootut tauot on novellikokoelma, jota ei voi muuta kuin suositella ja paljon.
José
Saramago: Kaikkien nimet
Koominen,
jännittävä, maaginen, absurdi. Päähenkilö on töissä
väestörekisterikeskuksen arkistossa ja alkaa jäljittää yhden
arkistolapun henkilöä.
Elämäkerrat ja matkakirjat
Laidasta laitaan. Kaunokirjallisista tietokirjamaisiin.Vincent van Gogh: Kirjeitä veljelleni
Taiteesta
kiinnostuneelle. Van Gogh kirjoitti hyviä kirjeitä.
Joseph
Wechsberg: Herkkusuun kasvatus
Ruuasta
kiinnostuneelle. Ja niille, jotka eivät ole kiinnostuneita ruuasta.
Wechsbergin hauskoja tekstejä kokemuksistaan kulinarismin maailmassa
1900-luvun alkupuoliskolla.
Dmitri
Sostakovitsin muistelmat, koonnut Solomon Volkov
Musiikista
kiinnostuneelle. Jos lukee eläissään yhden säveltäjäelämäkerran,
kannattaa valita tämä.
Vesa Siren: Suomalaiset kapellimestarit
Musiikista
ja Suomen klassisen musiikin historiasta kiinnostuneelle.
Kenneth Slawenski: J. D. Salinger - Kirjailijan elämä.
Gerald Durrel: Eläimet ja muu kotiväkeni.
Eläimistä kiinnostuneille. Ja auringosta. Luonnontutkija Gerald Durrelin eläintäyteinen lapsuus Korfulla on iloista ja valoisaa luettavaa.
Kenneth Slawenski: J. D. Salinger - Kirjailijan elämä.
Gerald Durrel: Eläimet ja muu kotiväkeni.
Eläimistä kiinnostuneille. Ja auringosta. Luonnontutkija Gerald Durrelin eläintäyteinen lapsuus Korfulla on iloista ja valoisaa luettavaa.
Günter Grass:
Sipulia
kuoriessa
Taikalaatikko
Hienot
kaunokirjalliset omaelämäkerralliset teokset. Sipulia
kuoriessa
kertoo Grassin elämästä toisen maailmansodan loppuun saakka.
Itselleni teos oli puhutteleva muun muassa siksi, että se oli ensimmäinen
lukemani kirja, jossa maailmansodasta kerrotaan saksalaisen
näkökulmasta. Taikalaatikko
on
pieni kirja ja kertoo ihmeellisten valokuvien kautta (kirjassa ei ole
kuvia) Grassin elämäntarinaa maailmansodan jälkeisenä aikana.
Mrs. Alec
Tweedie: Matkalla Suomessa 1896
Hauskaa
luettavaa nykysuomalaiselle. Englantilaisen hienostorouvan kokemuksia
Suomen-matkallaan.
Joshua
Slocum: Yksinpurjehdus maapallon ympäri
Aiheuttaa
kaukokaipuuta ja hinkua päästä haistelemaan merta.
Herman
Hesse: Kylpylävieraana Badenissa
Pieni
ja hykerryttävä kirja. Hessen ongelmana on muiden kylpylävieraiden
tyhmyys. (On kirjassa muutakin sisältöä.)
Heinrich
Böll: Päiväkirja vihreältä saarelta
Ei Irlanti-kliseitä. Aivan ihastuttava kirja!
Bruce
Chatwin: Patagonia, Patagonia
Aiheuttaa
vakavaa
kaukokaipuuta.
John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa
Luin noin 15 vuoden jälkeen uudestaan tämän kirjan. Se kertoo, miten kirjailija reissasi villakoiransa Charleyn kanssa halki Yhdysvaltojen vuonna 1960. Matkakertomus ei kyllä tästä parane! Charley on sympaattinen ja Steinbeckin kuvaama Yhdysvallat kiehtova. Kerronta on osuvaa, hersyvää, lämmintä ja hetkittäin viiltävän kaunista, toisinaan miellyttävän pohdiskelevaa. Toisin sanoen: kerronta on steinbeckmaista. Ja kirjailijan havainnot ja mietteet ovat monin kohdin nyt 50 vuotta myöhemmin ihmeen ajankohtaisia edelleen.
John Steinbeck: Matka Charleyn kanssa
Luin noin 15 vuoden jälkeen uudestaan tämän kirjan. Se kertoo, miten kirjailija reissasi villakoiransa Charleyn kanssa halki Yhdysvaltojen vuonna 1960. Matkakertomus ei kyllä tästä parane! Charley on sympaattinen ja Steinbeckin kuvaama Yhdysvallat kiehtova. Kerronta on osuvaa, hersyvää, lämmintä ja hetkittäin viiltävän kaunista, toisinaan miellyttävän pohdiskelevaa. Toisin sanoen: kerronta on steinbeckmaista. Ja kirjailijan havainnot ja mietteet ovat monin kohdin nyt 50 vuotta myöhemmin ihmeen ajankohtaisia edelleen.
Kyllikki
Villa: Vanhan rouvan lokikirja
Kyllikki
Villa matkustaa rahtilaivassa toiselle puolelle maailmaa ja pitää
matkapäiväkirjaa.
F. Dostojevski:
P. S. Järkäleteoksia
F. Dostojevski:
Rikos
ja rangaistus
Karamazovin
veljekset
Idiootti
Kunnon
luettavaa. Ajan kanssa, mikäli ei satu olemaan loma ja lukuputki
päällä. Mietittävää ja nautittavaa ja analysoitavaa elämän
loppuun saakka. (Idioottia en ole vielä lukenut loppuun.)
L.
Tolstoi: Sota ja rauha. Anna
Kareninakin voisi olla
tässä, mutta koska olen lukenut sen yli kymmenen vuotta sitten ja
koska en silloin pitänyt siitä, en listannut sitä virallisesti.
Sota ja rauha
on mahdollisesti kaikkein paras lukemani kirja. Sen rakenne on
kiehtova, henkilöt mahtavia ja tarina vetävä.
Z.
Topelius: Välskärin kertomuksia.
Ei varmaankaan nykyihmisten hittilukemistoa. Minä olen muodostanut
henkisen riippuvuuden teokseen ala-asteella, jonka vuoksi Välskärin
kertomuksilla
on erityinen paikka sydämessäni. Mehevää kerrontaa;
historiankirjoitusta höystettynä kansallisromanttisella otteella ja
suomalaisen kansan ylistyksellä. Teos, jota varten tarvitsisin
kotiini takan ja sen ääreen kuuntelijakunnan, jolle lukea kaikki
noin 2000 sivua ääneen.
Selma
Lagerlöf: Gösta Berlingin taru.
Vanhanaikaista tarinankerrontaa ja pohjoismaisia maisemia. Ei ole mitaltaan järkäle, mutta sopii parhaiten tämän otsikon alle, koska kirja on ihan pikkuisen Välskärin kertomusten kaveri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti